Kostea ja lämmin synnyttävät ukonilmoja. Samasta syystä alkukesä oli vähäsalamainen. Erityisesti toukokuu oli kuiva eikä kuivalla ukkostele, vaikka olisi helteistä.
Toukokuussa Ilmatieteen laitoksen salamatutkat rekisteröivät 4 000 salamaa ja kesäkuussakin vain reilut 10 000. Luvut ovat pieniä. Juuri alkanut heinäkuu on
perinteinen ukkoskuukausi Suomessa.
Sesonki on parahiksi alkamassa. Nyt jos koskaan kannattaa palauttaa mieleen, miten lasketaan ukonilman etäisyys – sillä ainahan se hiukan mietityttää, ja pelottaakin, onko ukkonen lähellä ja tuleeko se päälle, loittoneeko vai läheneekö?
Ei hönkäistä nopeasti ”ykskakskol...” eikä etenkään ”yykaakoo…”
Kun jyrinä alkaa, lopetetaan laskeminen ja jaetaan saatu sekuntimäärä kolmella.
Se kertoo ukkosen etäisyyden tarkkailijasta kilometreissä.
Jos on laskettu kolmeen, se on yhden kilometrin päässä. Kolme jaettuna kolmella on yksi. Jos ehditään laskea yhdeksään, ukkonen on kolmen kilometrin päässä.
Jos taas välähtää ja jyrähtää lähes yhtä aikaa, ukkonen on aivan päällä, ja sen yleensä
kyllä huomaa.
Olennaista on jakolasku kolmella. Moni ajattelee tai ehkä muistaa hamasta lapsuudesta, että lasketaan hitaasti ja jokainen sekunti on yksi kilometri. Ei niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti