Yhdysvaltalainen kohudokumentaristi hämmästyi suomalaisessa koulussa – ja suu loksahti auki
Suomi tunnetaan maailmalla ilmakitaramestaruudesta, eukonkannosta ja kännykänheitosta.
Miten on mahdollista, että nämä neropatit keksivät hyvän koulutuksen?
Tätä kysyy elokuvaohjaaja Michael Moore tällä viikolla ensi-iltaan tulevassa Where to Invade Next (”Minkä maan valloittaa seuraavaksi”) -dokumentissa.
SUOMESSA Moore tapaa muun muassa entisen opetusministerin Krista Kiurun Vantaan Hämeenkylän koulun rehtorin Pasi Majasaaren sekä Harvardin yliopiston vierailijaprofessorin Pasi Sahlbergin.
Moore kiinnittää suomalaisessa koulussa huomiota siihen, miten vähän täällä tehdään läksyjä. Koululaiset saavat ohjaajan leuan loksahtamaan kertomalla, että käyttävät läksyjen tekoon 10, 15 tai korkeintaan 20 minuuttia päivässä. Suomalaiset koulutusasiantuntijat perustelevat läksyjen pientä määrää kertomalla, että lasten elämässä on muutakin kuin koulu, ja että heidän pitäisi saada nauttia elämästä.
Myös suomalaislasten koulupäivä kuulostaa dokumentaristista lyhyeltä: opettaja kertoo pienimpien lasten opiskelevan noin kolme–neljä tuntia päivässä. Ja päivään mahtuu ruokatuntikin
Tätä kysyy elokuvaohjaaja Michael Moore tällä viikolla ensi-iltaan tulevassa Where to Invade Next (”Minkä maan valloittaa seuraavaksi”) -dokumentissa.
SUOMESSA Moore tapaa muun muassa entisen opetusministerin Krista Kiurun Vantaan Hämeenkylän koulun rehtorin Pasi Majasaaren sekä Harvardin yliopiston vierailijaprofessorin Pasi Sahlbergin.
Moore kiinnittää suomalaisessa koulussa huomiota siihen, miten vähän täällä tehdään läksyjä. Koululaiset saavat ohjaajan leuan loksahtamaan kertomalla, että käyttävät läksyjen tekoon 10, 15 tai korkeintaan 20 minuuttia päivässä. Suomalaiset koulutusasiantuntijat perustelevat läksyjen pientä määrää kertomalla, että lasten elämässä on muutakin kuin koulu, ja että heidän pitäisi saada nauttia elämästä.
Myös suomalaislasten koulupäivä kuulostaa dokumentaristista lyhyeltä: opettaja kertoo pienimpien lasten opiskelevan noin kolme–neljä tuntia päivässä. Ja päivään mahtuu ruokatuntikin
SUOMI näyttäytyy elokuvassa vallankumouksellisen vapaana maana, missä lapsilla on aikaa leikkiä ja toteuttaa itseään. Kouluissa opetetaan muutakin kuin vain perinteisiä lukuaineita – kokkaamista, käsitöitä ja kuvataiteita.
Elokuvassa matematiikan opettaja kertoo opettavansa lapsille matematiikan lisäksi elämää. Kontrastina tähän Moore kertoo, että Yhdysvalloissa runoutta ei enää opeteta kouluissa, koska se ei auta oppilaita saamaan aikuisina töitä. Sen sijaan aikaa käytetään erilaisiin testeihin, joilla mitataan koulun oppilaiden tasoa tasaisin väliajoin, jotta vanhemmat voivat vertailla kouluja keskenään.
Suomessa tällaista vertailua ei tarvitse tehdä, dokumentissa kerrotaan, koska kaikki koulut ovat yhtä hyviä. Moore hämmästelee, että Suomessa koulujen välillä ei ole suuria eroja, eikä täällä koulut saa edes periä maksuja oppilailta.
Elokuvassa matematiikan opettaja kertoo opettavansa lapsille matematiikan lisäksi elämää. Kontrastina tähän Moore kertoo, että Yhdysvalloissa runoutta ei enää opeteta kouluissa, koska se ei auta oppilaita saamaan aikuisina töitä. Sen sijaan aikaa käytetään erilaisiin testeihin, joilla mitataan koulun oppilaiden tasoa tasaisin väliajoin, jotta vanhemmat voivat vertailla kouluja keskenään.
Suomessa tällaista vertailua ei tarvitse tehdä, dokumentissa kerrotaan, koska kaikki koulut ovat yhtä hyviä. Moore hämmästelee, että Suomessa koulujen välillä ei ole suuria eroja, eikä täällä koulut saa edes periä maksuja oppilailta.
Dokumentissa Moore haastattelee Suomessa työskentelevää amerikkalaista opettajaa, joka herkistyy lähes kyyneliin kertoessaan eroista, joita on havainnut Suomen ja Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmän välillä. Opettaja kertoo aloittaneensa uransa Yhdysvalloissa julkisessa koulussa, missä hän tunsi valehtelevansa, kun kertoi lapsille, että heistä voi tulla aikuisina mitä vain.
– Suomessa voi kertoa saman asian lapsille, eikä se tunnu epärehelliseltä, opettaja miettii.
– Suomessa voi kertoa saman asian lapsille, eikä se tunnu epärehelliseltä, opettaja miettii.
Muista Pohjoismaista Moore tutustuu Norjaan ja Islantiin.
Norjan parhaana puolena Moore nostaa inhimillisen tavan kohdella vankeja, Islannissa taas ihastellaan naisten suurta määrää politiikassa ja yritysjohtajina.
Italiassa Moore ihmettelee, miten on mahdollista, että italialaiset näyttävät aina siltä kuin olisivat juuri harrastaneet seksiä – onnellisuuden avaimeksi paljastuvat pitkät palkalliset lomat. Ranskassa taas Moorea hämmästyttää, että lapset saavat nauttia koulupäivänä neljän ruokalajin aterian – ja juovat ruoan kanssa vettä, eivätkä Coca-Colaa.
Aiemmissa dokumenteissaan Oscar-palkittu ohjaaja on käsitellyt muun muassa amerikkalaisten pakkomiellettä aseisiin sekä George W. Bushin hallintoa ja terrorisminvastaista sotaa. Yhdysvallat ei ole aiemmissakaan elokuvissa näyttäytynyt kovin imartelevassa valossa.
Uutuusdokumentissa suorasanainen ohjaaja jatkaa samaa linjaa. Muiden maiden ihailun lomassa näytetään myös videoklippejä valtameren takaa – eivätkä ne ole kivaa katseltavaa.
Norjan parhaana puolena Moore nostaa inhimillisen tavan kohdella vankeja, Islannissa taas ihastellaan naisten suurta määrää politiikassa ja yritysjohtajina.
Italiassa Moore ihmettelee, miten on mahdollista, että italialaiset näyttävät aina siltä kuin olisivat juuri harrastaneet seksiä – onnellisuuden avaimeksi paljastuvat pitkät palkalliset lomat. Ranskassa taas Moorea hämmästyttää, että lapset saavat nauttia koulupäivänä neljän ruokalajin aterian – ja juovat ruoan kanssa vettä, eivätkä Coca-Colaa.
Aiemmissa dokumenteissaan Oscar-palkittu ohjaaja on käsitellyt muun muassa amerikkalaisten pakkomiellettä aseisiin sekä George W. Bushin hallintoa ja terrorisminvastaista sotaa. Yhdysvallat ei ole aiemmissakaan elokuvissa näyttäytynyt kovin imartelevassa valossa.
Uutuusdokumentissa suorasanainen ohjaaja jatkaa samaa linjaa. Muiden maiden ihailun lomassa näytetään myös videoklippejä valtameren takaa – eivätkä ne ole kivaa katseltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti