Lintujen talviruokinta on kaiken aikaa suositumpaa.
Talitinttien määrä on kasvanut juuri talviruokinnan ansiosta. Muita ruokinnasta selvästi hyötyneitä lajeja ovat esimerkiksi sinitiainen ja pikkuvarpunen. Viime vuosina talviruokintapaikoilla on havaittu yhä useammin myös lajeja, joiden vierailu niillä oli aiemmin satunnaista, kuten töyhtötiaisia, urpiaisia ja tikkoja.
Viime aikoina on talviruokinnan hyötyjä on kuitenkin kyseenalaistettu.
Onko lintujen talviruokinnasta enemmän haittaa kuin hyötyä, kysyy Britannian yleisradioyhtiön BBC uutisessaan tutkimuksesta.
Talviruokinnan haitallisuuden voi pelkistää kahteen perusteluun, jotka ovat osittain vastakkaisia. Ensimmäinen perustelu on se, että talviruokinta sotkee lintulajien keskinäisiä suhteita ja uhkaa lintulajien monipuolisuutta.
Kun talvehtivat lajit saavat vaikeinakin talvina runsaasti ravintoa, niiden kannat vahvistuvat. Näin ne saavat kilpailuedun muuttolintuja vastaan. Muuttolinnut kohtaavat raskaalta matkalta palatessaan runsaslukuiset ja hyvinvoivat kilpailijansa.
Britanniassa sinitiaisen on ajateltu runsaana vievän parhaat pesäpaikat hömötiaisen ja viitatiaisen edestä. Suomessa talvehtiva talitintti ja muuttolintu kirjosieppo tappelevat meillä samoista pesäpakoista. Kirjosiepon kanta on pysynyt vakaana talitiaisten lisääntymisestä huolimatta.
Toisaalta talven jälkeen hyvinvoivat linnut voivat johtaa muuttajia harhaan.
On näyttöä siitä, että muuttolinnut etsiytyvät alueille, joissa jo olevat paikkalinnut laulavat aktiivisesti, koska yleensä tämä kertoo ruoan riittävyydestä. Jos hyvän tilanteen takana on kuitenkin vain pitkään jatkunut talviruokinta, ei se kerro muusta ravintotilanteesta mitään.
Myös tänne jäävät lajit hyödyntävät talviruokintaa eri tavoin. Innokkaimmin ruokintapaikoille uskaltavat lajit hyötyvät niistä metsässä pysytteleviä lajeja enemmän.
Toinen talviruokintaan liittyvä huoli on ruokintapaikoilla vierailun riskit linnuille. Taudit leviävät niillä tehokkaasti.
Selvä esimerkki on viherpeippo, jonka kanta romahti Pohjois-Euroopassa kymmenessä vuodessa alle puoleen vaikean loistaudin vuoksi. Tauti levisi etenkin ruokintapaikoilla. Viherpeipon kanta ei olisi koskaan kasvanut niin suureksi ilman talviruokintaa.
Ruokinta voi myös vetää puoleensa petoja, jotka jäävät lähistölle kärkkymään munia ja poikasia. Oravien ja näätien tiedetään etsiytyvän talviruokintapaikkojen läheisyyteen. Riskejä ei kuitenkaan kannata liioitella. Kokonaisuutena katsottuna talviruokinta kyllä hyödyntää sen pariin hakeutuvia lintuja.
MUTTA - onko talviruokinnasta lopulta linnustolle hyötyä? Brittitutkimus arvioi BBC:n haastattelussa, että vastaus riippuu asuinympäristöstä. Kaupunkimaisilla alueilla tai maatalousalueilla, joissa ihminen on muokannut ekosysteemiä merkittävästi, talviruokinta on hänestä perusteltua. Mutta jos menee koskemattomaan luontoon ja vie sinne ruokaa, se kyllä sotkee ekosysteemiä.
Talviruokinnan seurauksesta ei ole tutkittua tietoa. Brittien tutkimukset perustuvat edelleen pitkälti oletuksiin. Ei ole näyttöä, että talviruokinta auttaisi ruokittuja lajeja syrjäyttämään muita. On myös epäselvää, missä määrin Britanniassa tehtyjen tutkimusten tuloksia voi soveltaa Suomeen.
Talviruokintapaikan voi perustaa halutessaan, mutta kannattaa kuitenkin tiedostaa, että kyse on paljolti omasta ilosta, eikä aina palveluksesta luonnolle.
Ruokinnan toteutukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Linnuille vaarallinen salmonella leviää ulosteiden myötä. Siksi olisi tärkeää, etteivät lintujen ulosteet ja ruoka sekoitu. Ruoka olisi parasta jakaa annostelijasta, eikä laudalta. Maa ruokintapaikan alla pitää siivota säännöllisesti siihen tippuneesta ruoasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti