Suomen itsenäistyminen
Ennen Suomen itsenäistymistä, maamme oli ollut 600 vuotta Ruotsin vallan alla ja 108 vuotta Venäjän suuriruhtinaskuntana.
Vuonna 1908 alkoi Suomessa laajat venäläistämistoimet, jotka jatkuivat vuoteen 1917 saakka. Tänä aikana venäläisiä joukkoja oli koko ajan Suomessa. Kun ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914, Venäjä vahvisti joukkojaan Suomessa. Aluksi sota ei juurikaan vaikuttanut Suomenmaalla. Myöhemmin Venäjä kuitenkin määräsi sotatilan koko Suomeen sekä kovensi sensuuria koko valtakunnassa. Myös uudet venäläistämistoimet alkoivat syksyllä 1914, joita ei kuitenkaan pantu täytäntöön Venäjän kevättalven 1917 vallankumouksen vuoksi.
Samoihin aikoihin kansanedustajat Suomessa alkoivat keskustelemaan mahdollisuudesta vahvistaa Suomen autonomiaa tai jopa julistaa Suomi itsenäiseksi valtioksi. Kun Venäjän vallankumous alkoi maaliskuussa 1917, nähtiin tilaisuuden tulleen. Vallankumouksen johdosta Venäjän duuma valitsi väliaikaishallituksen, joka lakkautti suuren osan Suomen rajoitteista. Tämän ansiosta myös valtiopäivät pystyttiin kutsumaan koolle.
Kesällä 1917 Suomen eduskunnassa hyväksyttiin valtalaki itsenäisyyden kannattajien enemmistöllä. Tällä lailla eduskunta sai korkeimman päätösvallan sisäpoliittisissa kysymyksissä. Venäjän vastuulle jäivät puolustus ja ulkopolitiikka. Venäjän väliaikaishallitus kuitenkin perui valtalain ja hajotti valtiopäivät. Tämä peruuttaminen vaikutti suuresti Suomen toiveisiin autonomiasta. Uusi pyrkimys oli tavoitella mahdollisimman suurta itsenäisyyttä Venäjän vallasta.
Syksyyn mennessä kaaos Venäjällä kasvoi entisestään. Suomi ajautui lähemmäksi bolsevikkeja, jotka olivat ainoita Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä tukevia Venäjällä. Suomessa alettiin pelkäämään bolsevismin leviämistä Suomeen, joten itsenäisyystoimia pyrittiin nopeuttamaan.
Marraskuun puolessa välissä järjestettiin Suomessa suurlakko. Samaan aikaan bolsevikkien valta kasvoi Pietarissa. Marraskuun 15. päivänä Suomessa hyväksyttiin uusi, sosialidemokraattien ehdotus valtalaiksi äänin 127-68. Tämä valtalaki oli käytännössä itsenäisyysjulistus. Vallan otti eduskunta, ja varaumat koskien ulkopolitiikkaa ja puolustusta poistettiin. Levottomuudet Suomessa kuitenkin jatkuivat niin venäläisten sotilaiden kuin suomalaisten huligaanienkin johdosta.
Muut puolueet perustivat porvarillisen senaatin eli hallituksen. Hallituksen ensimmäisiä tehtäviä oli julistaa Suomi itsenäiseksi ja alkaa toteuttamaan tätä käytännössä. Hallitusta johti tällöin Pehr Evind Svinhufvud. Joulukuun 4. päivänä Svinhufvud luki itsenäisyysjulistuksen, jota olivat laatimassa mm. Svinhufvud itse, Kyösti Kallio, E. N. Setälä sekä Onni Talas.
Venäjä tunnusti Suomen itsenäiseksi valtioksi ensimmäisenä maailmassa. V. I. Lenin luovutti tunnuskirjan hieman ennen puoltayötä 31. joulukuuta 1917. Tammikuun alkupuolella vuonna 1918 Venäjän esimerkkiä seurasivat Ranska, Saksa sekä Ruotsi.
Raikas eläköön-huuto vapaalle Suomelle, Suomen vapauden pysymiselle, lujittumiselle, kehittymiselle, Suomen kansan ikionneksi ja menestykseksi. Vapaa Suomi eläköön! (Pääministeri P. E. Svinhufvud, 8.1.1918)
Kun Suomi itsenäistyi, asia ei juuri uutiskynnystä ylittynyt. Ei järjestetty suuria juhlia eikä kohotettu maljoja. Lehdissäkin uutinen itsenäistymisestä julkaistiin vain muutaman palstan mittaisella uutisella.
Myös Suomen itsenäisyyspäivän päivämäärä oli tovin avoinna. Päiviksi ehdotettiin ainakin toukokuun 16. ja marraskuun 15.
Toukokuun 16. päivä on valkoisen armeijan voitonpäivä vapaussodassa. Tämän johdosta osalle suomalaisia tämä päivä olisi ollut hyvä päivä viettää itsenäisyyspäivää. Osalle suomalaisia tämä päivä olisi kuitenkin ollut kipeä juhlapäivä. Vaikka osa suomalaisista voitti sinä päivänä, suuri osa myös hävisi.
Marraskuun 15. päivänä eduskunta oli puolestaan julistanut Suomen riippumattomaksi Venäjästä. Tämän päivämäärän puolestapuhujia olivat vasemmistolaiset.
Vuonna 1918 akateemiset piirit juhlistivat itsenäisyysjulistuksen yksivuotispäivää. Seuraavana vuonna 20.11.1919 valtioneuvosto antoi päätöksen, jossa Suomen itsenäisyyspäiväksi määriteltiin itsenäisyysjulistuksen hyväksymispäivä eli 6. joulukuuta. Samalla annettiin määräys, että julkisissa rakennuksissa liputetaan Suomen lipulla ja että kirkoissa täytyy pitää jumalanpalvelus. Päivä määrättiin myös vapaapäiväksi virastoissa, kouluissa sekä tuomioistuimissa.
Voisi siis sanoa, että joulukuun 6. päivä oli jollain asteella kompromissiratkaisu. Se oli puolueeton päivämäärä, mutta kuitenkin tärkeä, koska silloin hyväksyttiin Suomen itsenäisyysjulistus. Kansalaiset eivät juurikaan tästä päivästä piitanneet. Valkoiset juhlivat voitonpäiväänsä 16. toukokuuta, kun taas vasemmisto ei pitänyt Suomen itsenäisyyttä lainkaan juhlimisen arvoisena. Alkuvuodet olivat siis enemmän valtiollista juhlitaan, johon kansa ei juurikaan osallistunut.
Suomen hallitusmuoto
Suomen hallitusmuotokin haki muotoaan muutaman vuoden, joka johtui lähinnä vuoden 1918 alussa alkaneesta sisällissodasta. Valkoisten voiton jälkeen toukokuussa 1918 Suomesta yritettiin tehdä monarkia.
Ensimmäisenä vaihtoehtona kuninkaaksi pidettiin Saksan keisari Vilhelm II:n poikaa Oskaria, mutta keisari ei halunnut antaa poikaansa vielä niinkin epävakaan maan hallitsijaksi.
Toinen varteenotettava vaihtoehto oli saksalainen Hessenin prinssi Friedrich Karl. Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui, kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Prinssi kuitenkin ehdittiin valita Suomen ensimmäiseksi kuninkaaksi lokakuussa 1918, mutta asemaa hän ei ikinä ottanut vastaan. Prinssi Friedrich luopui asemastaan saman vuoden joulukuussa.
Maaliskuussa 1919 tasavaltalaiset saivat eduskunnassa enemmistön ja tällä enemmistöllä hylkäsivät viimeisetkin esitykset monarkisesta hallitusmuodosta. Valtionjohtaja C. G. E. Mannerheim vahvisti Suomen uuden tasavaltaisen hallitusmuodon 17.7.1919.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti