Suomalaisnainen oli arvokkaimmillaan 1500-luvulla

Suomesta siepattiin ihmisiä 1100-1500 luvuilla.

Itä-Euroopan orjakaupan reittejä tutkineen professorin  Jukka Korpelan mukaan on mahdollista, että suomalaislapsia päätyi luksusorjiksi Keski-Aasiaan ja Lähi-itään.

Ryöstöretkiä tultiin tekemään erityisesti Venäjän Novgorodista. Ryöstöjä tekivät niin yksittäiset sotapäälliköt kuin ruhtinaidenkin joukot.

1300 ja 1400-luvulla Novgorod oli voimakas kaupunkivaltio, joka hallitsi valtaisaa aluetta Venäjän pohjois- ja länsiosissa.

Sieppausmatkoja tehtiin Itä-Suomeen, Kainuuseen, Ouluun ja Kemiin. Samoin ihmisiä vietiin Venäjän Karjalasta sekä Baltian alueilta.

- Näistä kaappauksista on löytynyt mainintoja kronikoissa, professori Korpela kertoo.

Sotaretkillä vangitut tuhannet ihmiset kuljetettiin myytäviksi orjakaupassa.

- Tiedetään myös, että vaaleat tytöt ja pojat olivat haluttua kauppatavaraa kaukaisilla markkinoilla. Egyptissä ja Lähi-idässä vaaleaa ihonväriä arvostettiin erityisesti. 

Luksusorjat olivat kalliita

Professori Korpela kertoo löytäneensä Krimin suuren orjakaupan keskuksen kauppakirjoista tietoja vaaleista lapsista, jotka myytiin korkeilla hinnoilla.

Pikkutyttö saattoi maksaa 200 ruplaa, kun hevonen maksoi Novgorodissa korkeintaan 10 ruplaa.

Mitä kauemmas vaaleita lapsia vietiin, sitä harvinaisempaa kauppatavaraa he olivat ja sitä kalliimmaksi hinnat nousivat.

Kalliit orjat eivät päätyneet peltotöihin, vaan lapset koulutettiin ja he saattoivat saada viran sulttaanin tai emiirin hovissa. Tuolloin hovi koostui orjista.

Tyttölapset päätyivät yleensä sulttaanien haaremiin.

Suomalaisnainen oli jopa 20 hevosen arvoinen 

Suomalaisvangit olivat arvokasta orjakauppatavaraa, jota myytiin Volgan ja Krimin markkinoiden kautta aina Lähi-itään ja Keski-Aasiaan asti.
Suomalaiset orjat olivat valtaosin naisia ja lapsia.
Suomesta ryöstetty halpa vankityttö saattoi edustaa luksusta persialaiselle mahtimiehelle, joka välikäsien jälkeenkin oli valmis pulittamaan suuren hinnan.
Siinä missä viipurilaisen tytön saattoi ostaa alle ruplalla, eräs tataariruhtinas oli valmis maksamaan pohjoismaisesta tyttöorjasta jopa 200 ruplaa.

- Sillä olisi saanut 1500-luvun puolivälissä vaikka 20 hyvää hevosta.

Eksoottinen vaaleus nosti orjan hintaa

Suomalaisorjien määrästä ja heidän kohtaloistaan ei ole tarkkaa tietoa. Arvioidaan, että satoja tuhansia liikuttelevassa orjakaupassa myytiin pitkällä aikavälillä tuhansia suomalaisia.

- Tarkkaa lukua on vaikea haarukoida, sillä ei orjia määritelty etnisen alkuperän, vaan esimerkiksi hiusten ja silmien värin mukaan. Juuri eksoottisen vaalea väritys oli se syy, miksi suomalaisnaisista tarjottiin suuria summia. 

- Orjat oli pakko ostaa muslimimaailman ulkopuolelta, koska muslimeita ei saanut orjuuttaa. Näin ollen suomalaiset pakanat olivat otollisia ryöstökohteita orjakauppaan.

Orjuudesta eliittiin

Orjakauppa oli äärimmäisen raaka bisnes.      Moni myytäviksi hyödykkeiksi alistetuista ihmisistä menehtyi kauppamatkojen varrelle kylmyyteen, nälkään tai tauteihin. Hengissä selvinneitä odotti usein ankara elämä vailla vapautta.

Myös toisenlaisista kohtaloista on historiallisia todisteita.          

- Jos orjasta maksettiin hyvä hinta, kauppias kohteli häntä äärimmäisen hyvin, sillä kyseessä oli suuri omaisuus.

Pienelle osalle orjan arki saattoi osoittautua jopa entistä eloa ylellisemmäksi.

- Haaremihallinnon virkamiehetkin olivat orjina ostettuja. Jos päätyi korkeaan asemaan, pääsi osaksi aikansa eliittiä.

Orjakauppa hidastui hiljalleen Itä-Euroopassa 1500-luvun lopulla, kun Moskovan hallitsija kielsi orjakaupan. Myös kristinuskon leviäminen vähensi toimintaa.