Kiitos kun ette kotouttaneet minua
Enää en voi palata siihen valtioon, josta lähdin, koska se ei ole enää olemassa: Länsi-Saksa lakkautettiin vuonna 1990. Olen siis loukussa täällä.
Silloin, kun tulin, Suomessa asui noin 15 000 ulkomaalaista. Tällä hetkellä keskuudessamme elää noin neljännesmiljoona maahanmuuttajaa, ja pelkästään tänä vuonna maahan on saapunut 30 000 uutta turvapaikanhakijaa.
Olen syvästi kiitollinen teille alkuperäiskansalaisille siitä, että otitte minut vastaan silloin ja että annoitte minun jäädä tänne. Vielä enemmän kiitollinen olen siitä, ettei minun tarvitse tulla tämän päivän Suomeen, maahan, joka on nyt vielä enemmän peloissaan kuin YYA-sopimuksen aikaan, maahan, joka tuntee itsensä epävarmemmaksi kuin koskaan ennen.
Haluan käyttää tilaisuutta hyväksi kiittääkseni teitä hyvästä kohtelusta:
Kiitos, kun ette pakottaneet minua silloin mihinkään kotouttamiskurssille. Näin ollen sain itse löytää tieni Suomeen, sain itse tutustua, havaita, ymmärtää ja sisäistää, sain oppia, että täällä Suomessa on aivan mahtavia tyyppejä ja myös vähemmän mahtavia.
Kiitos, kun ette vanginneet minua mihinkään vastaanottokeskusgettoon muiden ulkomaalaisten kanssa. Kiitos, kun ette laittaneet minua virumaan jossain urheiluhallissa tai koulurakennuksessa toimettomana yhdessä muiden tietämättömien ja kielitaidottomien kanssa. Kiitos, kun annoitte minulle heti hanslankarin työtä, kiitos, kun sain kuurata lattioita ja tiskata suurkeittiössä.
Kiitos, kun ette järjestäneet minulle minkäänlaista kielikoulutusta silloin, kun tulin. Se pakotti minut oppimaan suomea tavallisilta suomalaisilta ja kohtaamaan suomen kielen sellaisena kuin se oikeasti on. Jos olisin joutunut kielikurssille, puhuisin nyt todennäköisesti jotain hassua Kaurismäki-suomea.
Kiitos, kun ette koskaan antaneet minulle penniäkään ilmaista rahaa, kiitos siitä, että sain maksaa kaikki vuokrat, ruoat ja lastenvaunut itse. Näin opin heti kättelyssä, että olen itse vastuussa itsestäni ja ettei minun kannata odottaa valtiolta mitään apua.
Kiitos, kun ette koskaan yrittäneet integroida minua tähän yhteiskuntaan. Ihmisiä ei nimittäin voi integroida, ihmiset integroituvat ihan itse, kunhan heillä on siihen riittävän vahva motivaatio ja kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus.
Kiitos, kun puhuitte kanssani, vastasitte kysymyksiin ja opetitte minulle pitkämielisesti, miten tämä maa toimii. Kiitos siitä, että kohtelitte minua kuin ihmistä, kiitos siitä, että katsoitte minua silmiin.
Ja lopuksi vielä ehdotus: Jos ette itse jaksa hoitaa maahanmuutto-ongelmaanne, antakaa minulle jokin kliffa titteli ja muhkea budjetti, niin minä kyllä hoidan sen.
Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja.
Silloin, kun tulin, Suomessa asui noin 15 000 ulkomaalaista. Tällä hetkellä keskuudessamme elää noin neljännesmiljoona maahanmuuttajaa, ja pelkästään tänä vuonna maahan on saapunut 30 000 uutta turvapaikanhakijaa.
Olen syvästi kiitollinen teille alkuperäiskansalaisille siitä, että otitte minut vastaan silloin ja että annoitte minun jäädä tänne. Vielä enemmän kiitollinen olen siitä, ettei minun tarvitse tulla tämän päivän Suomeen, maahan, joka on nyt vielä enemmän peloissaan kuin YYA-sopimuksen aikaan, maahan, joka tuntee itsensä epävarmemmaksi kuin koskaan ennen.
Haluan käyttää tilaisuutta hyväksi kiittääkseni teitä hyvästä kohtelusta:
Kiitos, kun ette pakottaneet minua silloin mihinkään kotouttamiskurssille. Näin ollen sain itse löytää tieni Suomeen, sain itse tutustua, havaita, ymmärtää ja sisäistää, sain oppia, että täällä Suomessa on aivan mahtavia tyyppejä ja myös vähemmän mahtavia.
Kiitos, kun ette vanginneet minua mihinkään vastaanottokeskusgettoon muiden ulkomaalaisten kanssa. Kiitos, kun ette laittaneet minua virumaan jossain urheiluhallissa tai koulurakennuksessa toimettomana yhdessä muiden tietämättömien ja kielitaidottomien kanssa. Kiitos, kun annoitte minulle heti hanslankarin työtä, kiitos, kun sain kuurata lattioita ja tiskata suurkeittiössä.
Kiitos, kun ette järjestäneet minulle minkäänlaista kielikoulutusta silloin, kun tulin. Se pakotti minut oppimaan suomea tavallisilta suomalaisilta ja kohtaamaan suomen kielen sellaisena kuin se oikeasti on. Jos olisin joutunut kielikurssille, puhuisin nyt todennäköisesti jotain hassua Kaurismäki-suomea.
Kiitos, kun ette koskaan antaneet minulle penniäkään ilmaista rahaa, kiitos siitä, että sain maksaa kaikki vuokrat, ruoat ja lastenvaunut itse. Näin opin heti kättelyssä, että olen itse vastuussa itsestäni ja ettei minun kannata odottaa valtiolta mitään apua.
Kiitos siitä, ettette epäile minua pelkän karvoitukseni perusteella raiskaajaksi, rosvoksi tai terroristiksi. Kiitos, kun ette pidä minua sosiaalipummina, jonka olemassaolon ainoa tarkoitus on hyväksikäyttää suomalaista sosiaalietujärjestelmää.Kiitos kun annoitte minulle heti hanslankarin työtä.
Kiitos, kun ette koskaan yrittäneet integroida minua tähän yhteiskuntaan. Ihmisiä ei nimittäin voi integroida, ihmiset integroituvat ihan itse, kunhan heillä on siihen riittävän vahva motivaatio ja kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus.
Kiitos, kun puhuitte kanssani, vastasitte kysymyksiin ja opetitte minulle pitkämielisesti, miten tämä maa toimii. Kiitos siitä, että kohtelitte minua kuin ihmistä, kiitos siitä, että katsoitte minua silmiin.
Ja lopuksi vielä ehdotus: Jos ette itse jaksa hoitaa maahanmuutto-ongelmaanne, antakaa minulle jokin kliffa titteli ja muhkea budjetti, niin minä kyllä hoidan sen.
Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja.
Saksasta Suomeen vuonna 1986 muuttanut Roman Sckatz ihmettelee suomalaisia sääntöjä, joita ulkomaalainen ei käsitä.
"Onhan se kummallista, jos mun täytyy selittää ranskalaiselle toimittajakaverille, että Suomi on EU-jäsenmaa, maailman parhaita demokraattisia järjestelmiä ja tosi tasa-arvoinen...
MUTTA, skumppapulloa ei voi ostaa sunnuntaina. Ei ne meinaa uskoa sitä.
Kun tulin Suomeen 1986, täällä oli TODELLA ahdistunut ilmapiiri.
Nyt Helsinki on kesäisin yhtä bilepuistoa.
MUTTA, sääntöjen orjallinen noudattaminen on yhä ongelma Suomessa,
jossa ollaan niin saatanan kilttejä ja korrekteja.
Se estää ja hidastaa monta luovaa prosessia.
Ja miksi ihmeessä suomalaiset pohtivat, että ollaanko me moukkia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti