Yhdysvaltalaislehti The New York Timesissa julkaistiin kirjoitus otsikolla:
Kirjoitus käsitteli Suomea hyvinkin suotuisassa valossa, onnellisuuden mallimaana, joka onnellisuusvertailuissa on vienyt ykkössijan jo neljä kertaa peräjälkeen. Olennaista on se, että The New York Timesin juttu ei herättänyt Suomessa huomiota.
Onnellisuusvertailut ylipäätään eivät enää herätä juuri huomiota. Eivätkä myöskään korruptio-, elämänlaatu-, koulutus-, tasa-arvo- tai monet muut vertailut, joissa Suomi menestyy mahtavasti. Ovatko suomalaiset turtuneet omaan onnellisuuteensa? Ainakin ero viime vuosisataan on häkellyttävä.
Harva meistä selviytyi eheänä 1900-luvulta. Elämä oli niin harmaata, että värifilmin keksiminen tuntui lähinnä loukkaukselta. Iltaisin lapset katsoivat radiota. Jos The New York Times – maailman arvostetuimpiin kuuluva laatulehti – olisi vaikkapa 1980-luvulla kehunut Suomea, edes sivulauseen verran, täällä olisi seottu onnesta.
Meidän kansallinen omakuvamme oli tuolloin varsin heiveröinen. Kaikkien ulkomaalaisten uumoiltiin pitävän Suomea pelkkänä Leningradin puolisosialistisena esikartanona – ja nyt kun miettii, tuo käsitys ei välttämättä ollut aivan väärä.
Miksi myönteinen kansainvälinen huomio ei sitten enää säväytä suomalaisia?Ensimmäinen ja ilmeisin selitys on se, että Suomi-suitsutusta on ollut niin paljon. ”Suomi mainittu!” ei enää ole uutinen.
Me suomalaiset kun elämme niin yltäkylläisessä onnellisuudessa, että voimme keskittyä täyspäiväisesti valittamiseen. Ajatellaan vaikka tätä koronapandemiaa ja rokottamisen logistiikkaa. Kaikki pitävät itsestään selvänä, että Suomessa on infrastruktuuri, joka mahdollistaa 70 pakkasasteen katkeamattoman kylmäketjun 338 000 neliökilometrin alueelle, tarkkaan rajattujen ihmisryhmien oikea-aikaisen tavoittamisen ja heidän ammattimaisen rokottamisensa.
Miksi tuhlata kallista aikaansa tuommoisen arvostamiseen? On niin monta otollista valittamisen aihetta, esimerkiksi se, kun naapurikunnassa asuva Rampe-serkku sai rokotteen viikko ennen minua, vaikka on kaksi vuotta nuorempi.
Olemme niin onnellisia, että meillä on varaa olla tajuamatta sitä.
Maailmaa ei ole pakko tarkastella jurottavan epäluuloisesti.
Hyvään kansalliseen itsetuntoon kuuluu myös terve itseluottamus kansainvälisillä areenoilla.
Jokin on muuttunut ratkaisevasti 1900-lukuun verrattuna, edukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti